Aamu. Olen juuri herännyt. Olen kotona. Astun niin tuttuja askeleita, samoja reittejä, kylpytakki päälle, sängystä vessaan. Keittiöön. Juon vettä. Vettä pannuun ja vesi kuumenemaan. Tuttu suhina kuuluu vedenkeittimestä. Ja tunnen kuinka ajatusteni virta palaa yön aikana tiedostamattomana olleeseen minääni. Tunnen, kuinka aivoni keräävät tietoisuuteeni eilen tapahtuneita asioita. Eilen tapaamiani ihmisiä. Olen minä ja muistan pikkuhiljaa mitä eilen tapahtui. Viimeinen hypnoterapiakoulutus. Automatkat. Mitä Tuijan ja Bettinan kanssa puhuimme. Mieleenpainuvat kommentit koulutuksessa. Mitä mieltä niistä olin. Keskusteluja eri ihmisten kanssa. Sanoja, eilisiä sanoja, hyviä ja ihmetystä aiheuttavia. Ai niin, tuleva koe. Materiaalit. Ajatukset, jotka liittyvät tulevaisuuteen Kliinisenä Hypnoterapeuttina. Kysymykset. Eiliset kysymykset. Uusia kysymyksiä ja arveluja muodostuu pääni sisällä. Pikkuhiljaa aivoni rakentavat minun todellisuuteni siihen muotoon, jolla olen aloittamassa päiväni. Tunnen kuinka ajatukset palaavat yksi kerrallaan. Muistan asioita yhden kerrallaan. Aina silloin tällöin huomaan ajattelevanikin, että ”Ai niin, näinkin tapahtui eilen..!” Kaikki tämä, jotta tietäisin tänäänkin odottaa tulevaa lomamatkaa ja kahta viikkoa rakkaan tyttäreni perheen kanssa, lastenlasten kosketusta. Ajatusten myötä kaikki palaa minuun, jotta pystyisin luomaan alkavan päiväni, minuna. Aivoni ovat juuri nousseet unen delta-aalloista ylös tietoisuuden alfa- ja beta-aaltoihin. Kehoni löytää ajatuksiini ja muistoihini sopivan hormonaalisen tason pikkuhiljaa. Kortisolit ja adrenaliinit, oksitosiinit ja muut kumppanini. Näillä minä aloitan päiväni aivojeni sisällä. Kehoni alkaa pikkuhiljaa olemaan juuri minä.. Tervetuloa uusi päivä. :)
Minun on helppoa huomata kaikki tuo, koska olen tietoinen tuosta tapahtumasta. Tiedän, että näin käy meille joka aamu. Ajatuksemme eivät ole helposti huomattavissa, varsinkaan se ensimmäinen ajatus kun muistan olevani minä. Aivoni keräävät tuon tiedon hyvin pian kun ”valot syttyvät” aivoissani. Aivojani auttavat tuttu sänky, tuttu peitto, tuttu näkymä ympärilläni kun avaan silmäni. Olen hidas herääjä, joten pystyn helposti tarkkailemaan muistojen palautumista. Yön aikana ne olivat ehkä jossain muualla. Jossain muualla, koska tietoisuuteni ei ollut tässä tilassa läsnä. Olivatko ne silti aivoissani? Joskus jopa huomaan kehooni muodostuvat tunteet jos muistan jonkin tunteita aiheuttavan asian. Ja siitä seuraavan ajatusteni laadun muutoksen. Ehkä joku on sanonut minulle jotain, josta olen pahoittanut mieleni, tai päinvastoin, jotain hyvää. Voin tuntea kehossani muutoksen nuo sanat muistaessani. Nyt aamun valvetilassa ne ajatukset, joita ajattelen, kalibroivat minuun ne kemikaalit, jotka muistuttavat minua niin tutusta olotilastani minuna, vastaavat tunnetasoani ja joita tarvitsen tänään tilanteista selvitäkseni ja niitä luodessani.
Aamun kalibrointi luo tulevaisuuttani. Tästä aiheesta lisää myöhemmin!!!
Kokeile tätä. Herää tietoisena. Huomaa aivojesi toiminta. Huomaa ajatuksesi ja tunteesi, joilla säädät minäsi paikoilleen – juuri sille päivälle. Tsekkaa missä vaiheessa muistat aloittaa tämän tarkkailun. Muistatko sen tietoisesti heti aamulla, vai vasta jonkin sinua muistuttavan ajatuksen jälkeen? Koska sinähän muistat sen ja tiedät, että aiot tehdä näin. Mutta voi olla, että aivosi eivät anna sinun tietää sitä heti ensimmäisenä herätessäsi, vaan vasta hetken kuluttua. Me sanomme, että "en muistanut" – mutta kyllä sinä muistit. Tiesit sen koko ajan, joten miten olisit voinut unohtaa? Aivosi vain eivät tuoneet sitä tietoisuuteesi ajatuksena. Mutta muistit kyllä koko ajan.
Aiheesta olisi paljonkin kirjoitettavaa vielä, mutta - koska nyt on aamu - minun on pakko nousta koneelta ja lähteä töihin!
<3
Toivotan mukavaa, tietoista päivää sinulle!
With Love,
Hanna
Comments